lauantai 24. lokakuuta 2009
Lifter
Viikko niin täynnä kouluhommia, että kyllä tekee hyvää viettää viikonloppu rauhassa kotosuomessa! Vähän ehtii treenaillakkin, viikolla yksi treeni päivässä on jo kova sana. Vaikka ei kai sitä liikaa kannattaisi tässä vaiheessa rykiä, ottais vähä massaa niin olis tuossa kaatajaisten jälkeen sitte motivatsuunit kohillaan. Niin nekin vain lähenevät, eiköhän siellä viimeistään tuo painonnousu hoideta. Sen jälkeen vois sitten nostella hieman painoja painon sijaan, ei näistä naruissa tälle hetkellä ihan 3000 hiihtokilometrin selättämiseen ole. Jos nyt lunta edes tulee. Toki kovimmat karpaasit hiihtelevät vieläkin rullilla, itseäni eivät lehtiset ja bitumipaikatut asfaltit liukkaudellaan juurikaan houkuttele.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
lauantai 17. lokakuuta 2009
Makeeta vai hapanta?
Tätä nykyä mocciksen päätös on kallistunut yhä useammin happaman puoleen.
Pitäisikö sitä jo yrittää uida olutvirtaa vastaan vai josko vielä hetken antaisi sen viedä? Kauden päätapahtumat ovat toisaalta vasta edessä, joten itsensä pettämistähän vastaan pyriköiminen olisi.
Toissapäivänä vietettiin Tampereella Approa, jossa olin myös mukana. Kaikki paikat olivat luonnollisesti uusia ja eksyin mm. legendaarisen nimen omaavaan Blue Oyster- kuppilaan. Taisin siellä suihinoton imaista. Lähellä oli, ettei toista samanlaista tarjottu pisuaarin liepeillä.
Tänään täytyisi taas lähteä katsastamaan hieman yöelämää ennen joka sunnuntaista elämäntaparemonttia.
On tässä elämässä onneksi muutakin kuin em. happamia hetkiä. Kuulaat syysaamut, mahtava ruska, öiden pimeys ja viileys. On nukkuminen jonkin verran mukavampaa nyt kuin vaikkapa vielä kuukausi sitten!
Uutta juttua tipahtelee vielä melko harvakseltaan, mutta uskoisin että jossain edellisessä kirjoituksessa mainituista tapahtumista kirjoitan kuitenkin ihan täysmittaiset jutut ja seuranvaihtospekulaatiotkin käynnistynevät pian.
Pitäisikö sitä jo yrittää uida olutvirtaa vastaan vai josko vielä hetken antaisi sen viedä? Kauden päätapahtumat ovat toisaalta vasta edessä, joten itsensä pettämistähän vastaan pyriköiminen olisi.
Toissapäivänä vietettiin Tampereella Approa, jossa olin myös mukana. Kaikki paikat olivat luonnollisesti uusia ja eksyin mm. legendaarisen nimen omaavaan Blue Oyster- kuppilaan. Taisin siellä suihinoton imaista. Lähellä oli, ettei toista samanlaista tarjottu pisuaarin liepeillä.
Tänään täytyisi taas lähteä katsastamaan hieman yöelämää ennen joka sunnuntaista elämäntaparemonttia.
On tässä elämässä onneksi muutakin kuin em. happamia hetkiä. Kuulaat syysaamut, mahtava ruska, öiden pimeys ja viileys. On nukkuminen jonkin verran mukavampaa nyt kuin vaikkapa vielä kuukausi sitten!
Uutta juttua tipahtelee vielä melko harvakseltaan, mutta uskoisin että jossain edellisessä kirjoituksessa mainituista tapahtumista kirjoitan kuitenkin ihan täysmittaiset jutut ja seuranvaihtospekulaatiotkin käynnistynevät pian.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Läpi repaleisen Lokakuun
Huh huh, olipas reissu!
Indica lauloi jostain ikuisesta virrasta ja siinä vaiheessa mocciksen silmät alkoivat pyöriä sen verran päässä, että oli pakko lähteä lavan edestä. Jokin suurempi voima retuutti minua kohti humppiksen ovea. Seuraavaksi avaan rähmäiset silmäluomeni ja bussin avoimesta sivuovesta näen ison kuurassa olevan hiekka-aukion. Olen siis onnistuneesti päässyt laivasta ulos ja kisapaikalle. Raahaudun hiekka-aukion yli kuin Krandin Kari. Onneksi olin muistanut jo illalla täyttää leilini. Otan kulauksen leilistä, mutta vain tajutakseni että se on vain vettä. Saapuessani seurateltalle huomaan muiden ryysisosuuteni juoksijoiden jo laittavan nastareita jalkaan.
Käyn vielä viimeisen kerran metsänrannassa, ja katson miten auringon säteet heijastuvat läpi sumuisen höyryn. Hyttikaverini on tuonut minunkin laukun bussista. Ei aikaakaan, kun saan sidottua ruskeat melkein nastattomat nastarini. Unohdan laittaa nilkkatuen ja joudun riisumaan kenkäni. Uusi yritys ja nyt tuntuu kaikki olevan kohdallaan. Vielä vähän ruskeaa teippiä nauhoihin ja kompassi ja SI-tikku kädessä kohti vaihtoalueta. Ensin Töm ja sitten Check. Ensimmäiset leimaukset onnistuvat. Vaihtoalueella on ihmisiä kuin sossun jonossa. Ennen kilpailua virittäydyn oikeanlaiseen tunnelmaan hyräilemällä Eppu Normaalin Urheiluhullua. Jostain syystä mieleeni yrittää tunkeutua hip-hop aaria Pitkää sylkee. Saan kuitenkin pidettyä ajatukseni kasassa ja vaivun flow-tilaan. Vihdoin saan karttani ja pääsen toteuttamaan päivän epistolaa. Keskittymiseni on niin syvää, että seuraavaksi havahdun vasta kun saan ojennettua kartan seuraavan osuuden juoksille, ennen kuin maitohappojen saattelema oksennus pursuaa nenästä.
Kilpailun jälkeen makaan maassa teltan edessä viisi minuuttia jonka jälkeen muut osuuskaverini saapuvat. Aloitusosuuden juoksijamme tarjoaa minulle Armagnac de Montal XO:ta, josta mielelläni otan kulauksen. Jos toisenkin. Tapaan monia kavereita ja ihmettelen kuinka hyvin saan uusia kavereita. Ruotsinkielentaitoni on loistava ja saan hampurilaismyyjänkin hymyilemään. Seurustelen uusien ystävieni kanssa onnekseni tarpeeksi pitkään ja seurateltalle palatessani en joudukkaan suorittamaan jokavuotista teltanpurkua. Olen aina ollut hyvä saamaan teltan pystyyn, mutta sen alas saanti ei ikinä ole ollut minulle helppoa. Ei muuta kuin reppuselkään.net ja kohti linja-autoa. Joku seurakaveri antaa minulle kartan käteen ja katselen oman reittini läpi. Ei virheitä. Ruttuan kartan ja heitän sen olan yli. Noita ruotsalaisia tuherruksia on kotona jo liikaa, enkä niitä koskaan kuitenkaan jaksa katsella. Virheistä oppisi, mutta tällä(kään) kertaa en niitä tehnyt. Ylenpalttinen spekulointi ja reitinvalintojen vertaileminen puistattaa minua. Kartan saamisen yhteydessä onnistun puhumaan itselleni vielä muutaman lisäjuoman ja niitä imeskellen löntystelen joutuisasti dromedaarin lailla yli Västerhaningen Atacaman. Bussimatkasta ei ole mitään kerrottavaa. En muista laivan nimeä, mutta diskossa oli kuulemma ollut hyvä meno siihen asti kun minä pääsin sisään. Aamulla herään hytin oven edestä ja huomaan, että kädessäni olevan hyttikorttini numero onkin sattumalta tasan 3000 suurempi, kuin numero joka on ovessa.
Indica lauloi jostain ikuisesta virrasta ja siinä vaiheessa mocciksen silmät alkoivat pyöriä sen verran päässä, että oli pakko lähteä lavan edestä. Jokin suurempi voima retuutti minua kohti humppiksen ovea. Seuraavaksi avaan rähmäiset silmäluomeni ja bussin avoimesta sivuovesta näen ison kuurassa olevan hiekka-aukion. Olen siis onnistuneesti päässyt laivasta ulos ja kisapaikalle. Raahaudun hiekka-aukion yli kuin Krandin Kari. Onneksi olin muistanut jo illalla täyttää leilini. Otan kulauksen leilistä, mutta vain tajutakseni että se on vain vettä. Saapuessani seurateltalle huomaan muiden ryysisosuuteni juoksijoiden jo laittavan nastareita jalkaan.
Käyn vielä viimeisen kerran metsänrannassa, ja katson miten auringon säteet heijastuvat läpi sumuisen höyryn. Hyttikaverini on tuonut minunkin laukun bussista. Ei aikaakaan, kun saan sidottua ruskeat melkein nastattomat nastarini. Unohdan laittaa nilkkatuen ja joudun riisumaan kenkäni. Uusi yritys ja nyt tuntuu kaikki olevan kohdallaan. Vielä vähän ruskeaa teippiä nauhoihin ja kompassi ja SI-tikku kädessä kohti vaihtoalueta. Ensin Töm ja sitten Check. Ensimmäiset leimaukset onnistuvat. Vaihtoalueella on ihmisiä kuin sossun jonossa. Ennen kilpailua virittäydyn oikeanlaiseen tunnelmaan hyräilemällä Eppu Normaalin Urheiluhullua. Jostain syystä mieleeni yrittää tunkeutua hip-hop aaria Pitkää sylkee. Saan kuitenkin pidettyä ajatukseni kasassa ja vaivun flow-tilaan. Vihdoin saan karttani ja pääsen toteuttamaan päivän epistolaa. Keskittymiseni on niin syvää, että seuraavaksi havahdun vasta kun saan ojennettua kartan seuraavan osuuden juoksille, ennen kuin maitohappojen saattelema oksennus pursuaa nenästä.
Kilpailun jälkeen makaan maassa teltan edessä viisi minuuttia jonka jälkeen muut osuuskaverini saapuvat. Aloitusosuuden juoksijamme tarjoaa minulle Armagnac de Montal XO:ta, josta mielelläni otan kulauksen. Jos toisenkin. Tapaan monia kavereita ja ihmettelen kuinka hyvin saan uusia kavereita. Ruotsinkielentaitoni on loistava ja saan hampurilaismyyjänkin hymyilemään. Seurustelen uusien ystävieni kanssa onnekseni tarpeeksi pitkään ja seurateltalle palatessani en joudukkaan suorittamaan jokavuotista teltanpurkua. Olen aina ollut hyvä saamaan teltan pystyyn, mutta sen alas saanti ei ikinä ole ollut minulle helppoa. Ei muuta kuin reppuselkään.net ja kohti linja-autoa. Joku seurakaveri antaa minulle kartan käteen ja katselen oman reittini läpi. Ei virheitä. Ruttuan kartan ja heitän sen olan yli. Noita ruotsalaisia tuherruksia on kotona jo liikaa, enkä niitä koskaan kuitenkaan jaksa katsella. Virheistä oppisi, mutta tällä(kään) kertaa en niitä tehnyt. Ylenpalttinen spekulointi ja reitinvalintojen vertaileminen puistattaa minua. Kartan saamisen yhteydessä onnistun puhumaan itselleni vielä muutaman lisäjuoman ja niitä imeskellen löntystelen joutuisasti dromedaarin lailla yli Västerhaningen Atacaman. Bussimatkasta ei ole mitään kerrottavaa. En muista laivan nimeä, mutta diskossa oli kuulemma ollut hyvä meno siihen asti kun minä pääsin sisään. Aamulla herään hytin oven edestä ja huomaan, että kädessäni olevan hyttikorttini numero onkin sattumalta tasan 3000 suurempi, kuin numero joka on ovessa.
Spaanarin päiväkirja VOL-01
Nyt on 25-manna takana ja edessä suunnistajan syksy; Smålandskavlen, NSM, Kaudenin Kaatajaiset ja Kepardi. Blogslitet seuraa silmämuna kovana rospuuttokauden päätapahtumat ja raportoi niistä teille, arvoisat lukijat. Villeimmätkään seuranvaihtohuhut eivät jää kommentoimatta.
Alkupiikki
Hei!
ajattelin laittaa blogin pystyyn, kun kaikilla on nykyään jo tämmönen. ja ihan perseestähän tämä on. saa tänne sepustella muiden tekemisiä. mikäs sen tylsempää, urheilusta spekulointi, mistä muustakaan! suunnistuksesta ja kaikesta sen ympärillä. eli ei juuri mistään. mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa teille, vain muiden kiusaksi! näinkin yksinkertaisia sivuja oppii heti käyttämään :(jos ihmettelette mitä tuo otsikkoteksti tarkoittaa niin ei se mitään tarkoitakaan. se tulee kun kirjoitat firefoxissa palvelimen osoitteen, jota ei ole olemassa.
no nyt pitääkin mennä purkamaan kasseja, ruotsin kisareissun likapyykit haisee jo ihan homeelle. vetskari auki vaan.
hej så länge!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
