Kevätpäiväntasauksesta on jo yli viikko ja aurinko on näkyvissä yli puolet vuorokaudesta. Suunnistajalle se tarkoittaa sitä, että sukset ovat saaneet jo hetki sitten paksun kerroksen voidetta pohjiinsa. Fischerit saavat nyt levätä että jaksavat taas joulukuun kaamoksen koittaessa kulkea uuden harjoituskauden avaavan lihavan suunnistajan alla Lapin lumilla pitkiä lenkkejä.
Hiihdon poistumisen harjoitteluvaihtoehtojen joukosta on Mocciksen tutut tuoksut (paska, hiki, ettan ja kahvi) saaneet uuden vihollisen eukalyptuksesta. Nyt en tarkoita Catchin eukalyptuksen makuista nuuskaa, vaan Ice Poweria. Sitä joutuu levittämään kipeytyneille jaloille kolmesta neljään kertaan päivässä.
Tähän aikaan vuodesta Moccista yleensä kiinnostaa Ilmatieteen laitoksen lumitilannekartta, joka tänä vuonna näyttää synkemmältä kuin aikoihin. Sitä tutkimalla suunnistuspiireissä kysytään samat kysymykset: Juostaanko Kevätyötä vai ei? Jos juostaan, niin pitääkö kisaan valmistautua Timo Rautiaista kuunnellen vai ei? Toivottavasti ei, sillä se on kauheata kuunneltavaa. Ja eihän sitä mielellään lumessa suunnistaisi. Iron Maidenia taas kuuntelee mieluusti, ja siitä saa olla varma että pimeä siellä tulee olemaan. Riippumatta siitä onko päässä uusin Lupine vai pelkästään porkkanan värisen valon näyttävä vanha halogeeni.
