Terveisiä Afrikasta!

Treenejäni en teille viitsi tätä yhtä enempää avata, mutta jaan kanssanne täällä oppimani niksin.
Ensimmäisessä "harjoituksessani" juoksin 17 km, ekan tunnin väliaika 12 km ja siitä "kiristyvällä" lopulla 1.18 loppuaikaan löntystelin. Ei viitsi liian tiukasti aloittaa, kuitenkin kokemuksesta tiedän, että siinä ei välttämättä hyvin käy.
Mutta takaisin lupaamaani kikkaan. Siellä Suomessa ei muutamaa kasvihuonetta lukuunottamatta appelsiineja kasva, mutta täällä niitä kyllä on! Lenkillä kävin appelsiinivarkaissa, otin mukaani 2 hyvinmuodostunutta yksilöä. Suihkun ja pienen venyttelyn jälkeen suunnittelin syöväni ne. Kuorihan on tunnetusti helvetin lujassa.
Ei hätää. Pyörittele appelsiinia jalkapohjasi alla muutama minuutti ja kuori lähtee sormin kuorimalla kuin itsestään! Kylläpä teki hyvää myös jalkapohjille. On muuten ihan erimakuisia appelsiineja kuin siellä Suomessa. Eikä tarvitse murehtia lisäaineista. Niihinhän täällä ei tunnetusti ole varaa.
Oli mukava saada konkreettinen osoitus siitä, että tätä blogia myös joku seuraa, kiitos Peter.

Joulusiivous

Moccis koki hauskan muistutuksen mitä lajia tässä harrastetaan. Siivotessa vastaan tuli 4 rullaa Leukoplastia. Yksi vessasta, toinen makuuhuoneesta, kolmas eteisestä, neljäs vaatekaapista. Kaikissa edellämainituissa rullissa yli puolet jäljellä. Lisäksi kisarepusta löytyi laatikko jossa 5 täyttä rullaa. Huomasin, että liimat ovat alkaneet hieman jo jäykistyä. Ai että kun keväällä saa tukevat teippaukset! Uusissa rullissa on liima aina turhan helposti irtoavaa.

Kirje Joulupukille

Rakas joulupukki. Tiedän totuuden sinusta. Haluaisin tutustua kelakokoelmaasi tarkemmin, olen itsekin suuri harrastaja. Harmi kun tuo uusi tekniikka, Blueray, näyttää appelsiini-ihon selvemmin kuin vanhat tallenneformaatit. Ja toivuttuani järkytyksesä, ettei pukki asukaan enää Korvatunturilla, asiaan. Talvisin Mocciksen treeniviikon runko koostuu useista hiihtolenkeistä, kahdesta tärkeimmästä juoksulenkistä sekä keskivartalon kuntopiireistä. Tärkeimmät juoksulenkit ovat kova ja pitkä, tuntuma juoksuun täytyy säilyttää talven yli. Joinain viikkoina kova tehdään hallissa, sanoisin että aika tarkalleen kahden tai kolmen viikon välein, ettei mene yli. Kerran kuukaudessa on tarkoitus juosta kova testijuoksuna, mutta luultavasti pointti, eli lumen tärkeys tuli jo esille. Hiihtäminen tykkilumella tai jäämurskalla ei Moccista miellytä. Hiihtolenkin täytyy alkaa monojen urien putsauksesta lumesta, ei p*skasta. Siitä tulikin mieleeni, että tällä viikolla kuljetin aamulenkillä kengissäni suuren määrän koiran ulostetta, sitä kiinteämpää, asuntooni. Melko jäykältä tuoksui iltapäivällä askareista kotiin palatessani.

Olivat muuten uudet Sarvat, jotka nuo paskat keräsivät. Siinä vaiheessa vain pohjat olivat paskaiset, muuta paskaa niissä ei olekaan. Kuten myös wannabemaratoonarikin kertoi. Oli kyllä paras ostos sitten Abtronicin. Mainio lahjaidea pukinkonttiin, jos vaan Mocciksen lahjatoiveet toteutuvat.


Mocciksella ei ole lahjoja kuin Joulupukilla. Jokaisen rankipisteen eteen on tehtävä paljon töitä, ja kaikki tauot harjoittelussa tekevät kuntoon samanlaista naarmua kuin jäävuori Titanicin kylkeen. Kestävyyden eteen on tehtävä töitä ja tänä vuonna Joulupukilta täytyykin toivoa vain yhtä asiaa; Lunta ja Pakkasta. Joulukuuta mennään jo sen verran, että hiihtämään pitäisi päästä. Näillä leveysasteilla ei vielä luonnonlumilla hiidellä. Jos ei talvella pääse hiihtämään niin turha on tiomila-laivalla kuvitella seuralaista raahaavansa hyttiin villin paidattoman soidintanssin jälkeen, niin kuin tänä keväänä.(NOOT!!)

Täältä sinne ja sieltä takas, kiitos ja kuulemisiin!

Ps. Ensimmäinen kommentoija palkitaan ohrapirtelöllä vapun tienoilla Vikin Line Amorellalla.